Viinitär perheineen on ollut sellaisten kevätflunssien kourissa että on kaikenlainen toiminta jäänyt vähemmälle, mutta ehkä nyt vihdoin kevät ja aurinko voittavat ja sairastelutkin tältä erää kokevat tappion.
Juuri nyt perheessämme vietetään ihanan rauhaisaa lauantai-iltaa. Pienempi tytöistä on jo nukkumassa, isompi katselee isän kanssa telkkaria. Siinä kohtaa minä saan nipistettyä hetken itselleni. Briejuustoa, valkoviiniä, sisustus- ja perheaiheisia lehtiä, hieman blogin päivitystä. Mitäpä sitä muuta vauhdikkaan työviikon jälkeen oikeastaan kaipaakaan?
Viikonlopun viiniksi ostin saksalaista valkoviiniä. Nimenomaan saksalaista valkoviiniä olen monenmonituista kertaa sanonut inhoavani ja juuripa siitä syystä päädyin valitsemaan kaupan hyllyistä tämän kyseisen juoman. Vähän pehmittelen luulojani siksikin, sillä tämän kesän kesälomareissumme tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä suuntautumaan Saksaan, Rein-joen keskivaiheille, josta tämäkin viini on lähtöisin. Lisäksi tämän viinipullon kyljessä on tarrat Vuoden viini-kilpailun kultamitalista peräti kahdelta vuodelta, 2012 ja 2013. Ei voi siis olla kovin pahaa, edes minun mielestäni.
Ensivaikutelma on miellyttävä. Väriltään kultaisen kellertävä, tuoksultaan melko kesäinen. Ensimmäisellä maistamisella yllättävän voimakkaan makuinen, mutta ei ollenkaan huonolla tavoin. Vaatii muutaman kerran lisää makustelua ja kyllä, tämähän toimii! Enemmän kuivien viinien ystävänä tämä puolikuiva ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto. Makuvivahteita tuntuu löytyvän aika monia, jotain kukkaista, jotakin sitruksista, hiukka hedelmäistä. Hyvää!
Eli kyseessä on Anselmann weissburgunder trocken 2012. Viinitilan kerrotaan olevan sisarusten omistuksessa oleva vanha ja perinteikäs perheyritys. Olisipa kiva päästä johonkin viinitilalle käymään kesän reissumme aikana, täytyypä alkaa miettimään mahdollisia vaihtoehtoja!
Seuraavassa postauksessa taidan esitellä teille yhden suosikkijuomistani, italialaisen jälkiruokaviinin. Palaamisiin!
lauantai 6. huhtikuuta 2013
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Isomummin luona brunssilla
Käytiin tänään aamupäivällä mieheni mummin, eli meille tutummin isomummin luona brunssilla. Isomummi olikin valmistanut meille kaikenlaista herkkua pöytään ja me naiset juotiin syömisten seurana kuohuviiniä.
Kyseessä oli italialainen Coralba Spumante. Isomummi tykkää tästä kuplajuomasta kuulemma siksi, että pullossa on helposti avattava ja uudelleensuljettava muovinen korkki. Hinnaltaan juoma on halvimmasta päästä, varsin kohtuulliset hieman alta 7euroa. Edullisuudesta huolimatta maku on varsin hyvä. Kevyt, ei liian makea mutta silti kivan simaisa ja aavistuksen hedelmäinen. Sanoisin että tässä hinta-laatu suhde on hyvä. Tai oikeastaan parempaa saat kuin sillä hinnalla kuvittelet. Viinien hinnat ovat muutenkin mielestäni aika mutkikas juttu, ei voi ihan suorilta sanoa etteikö halpa voisi olla myös hyvä. Tässä oivallinen esimerkki juuri siitä.
Ruokaviineiksi meille on lähiaikoina valikoitunut pari eri valkoviiniä. Kumpikin yllätti, eikä valitettavasti positiivisesti.
Bianco di Custoza Terre in Fiore, italialainen luomuviini ei ollut ollenkaan minun eikä mieheni makuun; hapanta, vahvaa, jotenkin kitkerää. Joimme tätä kasvispastaruoan kylkiäisenä ja taisimme kumpikin vähän irvistellä..
La Vieille Ferme, ranskalainen valkoviini valikoitui hyllystä mukaan kivan etikettinsä vuoksi. Oli maultaan hieman parempi kuin edellä mainittu, mutta ei täyskymppi tämäkään. Ihan jees kuitenkin, voisin sanoa. Ja pisteitä nostaa tämä söpö etiketti.
Kyseessä oli italialainen Coralba Spumante. Isomummi tykkää tästä kuplajuomasta kuulemma siksi, että pullossa on helposti avattava ja uudelleensuljettava muovinen korkki. Hinnaltaan juoma on halvimmasta päästä, varsin kohtuulliset hieman alta 7euroa. Edullisuudesta huolimatta maku on varsin hyvä. Kevyt, ei liian makea mutta silti kivan simaisa ja aavistuksen hedelmäinen. Sanoisin että tässä hinta-laatu suhde on hyvä. Tai oikeastaan parempaa saat kuin sillä hinnalla kuvittelet. Viinien hinnat ovat muutenkin mielestäni aika mutkikas juttu, ei voi ihan suorilta sanoa etteikö halpa voisi olla myös hyvä. Tässä oivallinen esimerkki juuri siitä.
Ruokaviineiksi meille on lähiaikoina valikoitunut pari eri valkoviiniä. Kumpikin yllätti, eikä valitettavasti positiivisesti.
Bianco di Custoza Terre in Fiore, italialainen luomuviini ei ollut ollenkaan minun eikä mieheni makuun; hapanta, vahvaa, jotenkin kitkerää. Joimme tätä kasvispastaruoan kylkiäisenä ja taisimme kumpikin vähän irvistellä..
La Vieille Ferme, ranskalainen valkoviini valikoitui hyllystä mukaan kivan etikettinsä vuoksi. Oli maultaan hieman parempi kuin edellä mainittu, mutta ei täyskymppi tämäkään. Ihan jees kuitenkin, voisin sanoa. Ja pisteitä nostaa tämä söpö etiketti.
lauantai 26. tammikuuta 2013
Tammikuun aikana maisteltua...
Yksi suosikki valkkarini on ollut jo pitkään Orvieto Classico Ruffino. Sellainen, jonka nappaa hyllystä jos ei ole sen kummemmin aikaa jäädä valikoimaan. Poikkesin pikaisesti viinikaupan kautta ollessani matkalla ystävän synttärijuhlille ja tämähän sieltä mukaan tarttui. Mutkaton, melko helppo, muttei liian vetinen tai mauton italialainen valkoviini. Toimii aina, eikä hintakaan päätä huimaa. Tosin asiantunteva sukulaismieheni on opastanut ettei koskaan pitäisi ostaa alle 8 euron viiniä, mutta sen uhallakin, tykkään!
Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, omenainen, kevyen yrttinen, kertoo Alko tästä viinistä.
Eilen maistelin yhden ystäväni kanssa hyvän ruuan lisäksi kahta luomu-valkoviiniä. Kyseessä olivat Chileläiset Torresin Las Mulas, ja Emilianan Adobe. Kiva, että Alkon valikoimiin kuuluu nykyään jo aika monta eri luomu-vaihtoehtoa.
Las Mulas, eli tuttavallisemmin "muuliviini" on minulle näistä jo ennalta tuttu. Kesällä sitä maisteltiin kerran jos toisenkin, ja muuliviiniä tarjoiltiin myös ystävieni elokuisissa häissä. Muuliviinissä on valkkariksi mielestäni melko voimakas maku, ja luonnehdinnat greippinen ja yrttinen sopivatkin minusta mainiosti kuvailemaan tätä. Muuliviinissä pidän myös erityisesti kivasta etiketistä, jossa luonnollisesti näkyy tämä muuli.
Uusi tuttavuus minulle oli tämä toinen luomuvalkkari, Adobe. Modernin etiketin vuoksi itse en olisi sitä valinnut, mutta onneksi ystäväni ehdotuksesta päädyimme ottamaan kyseisen pullon. Oli nimittäin hyvää! Taidettiin todeta molemmat, että tässä on tulevan kesän yksi ehdoton suosikkimme. Maku oli kivan kesäinen, vaikka kyseessä oli kuivaksi luokiteltu viini, maku oli silti mielestäni makeahko ja mukavan hedelmäinen. Etiketti on edelleen mielestäni aika kamala, mutta tätä on ehdottomasti ostettava uudestaan!
Niin ja siis, summa summarum: Adobe vei kyllä kesäisellä maullaan pidemmän korren tässä vertailussa, selkeästi.
Kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, omenainen, kevyen yrttinen, kertoo Alko tästä viinistä.
Eilen maistelin yhden ystäväni kanssa hyvän ruuan lisäksi kahta luomu-valkoviiniä. Kyseessä olivat Chileläiset Torresin Las Mulas, ja Emilianan Adobe. Kiva, että Alkon valikoimiin kuuluu nykyään jo aika monta eri luomu-vaihtoehtoa.
Las Mulas, eli tuttavallisemmin "muuliviini" on minulle näistä jo ennalta tuttu. Kesällä sitä maisteltiin kerran jos toisenkin, ja muuliviiniä tarjoiltiin myös ystävieni elokuisissa häissä. Muuliviinissä on valkkariksi mielestäni melko voimakas maku, ja luonnehdinnat greippinen ja yrttinen sopivatkin minusta mainiosti kuvailemaan tätä. Muuliviinissä pidän myös erityisesti kivasta etiketistä, jossa luonnollisesti näkyy tämä muuli.
Uusi tuttavuus minulle oli tämä toinen luomuvalkkari, Adobe. Modernin etiketin vuoksi itse en olisi sitä valinnut, mutta onneksi ystäväni ehdotuksesta päädyimme ottamaan kyseisen pullon. Oli nimittäin hyvää! Taidettiin todeta molemmat, että tässä on tulevan kesän yksi ehdoton suosikkimme. Maku oli kivan kesäinen, vaikka kyseessä oli kuivaksi luokiteltu viini, maku oli silti mielestäni makeahko ja mukavan hedelmäinen. Etiketti on edelleen mielestäni aika kamala, mutta tätä on ehdottomasti ostettava uudestaan!
Niin ja siis, summa summarum: Adobe vei kyllä kesäisellä maullaan pidemmän korren tässä vertailussa, selkeästi.
Näin alkoi vuosi 2013
Vuosi vaihtui mukavassa seurassa, melko rauhallisissa merkeissä ystäviemme luona Töölössä. Juhlajuomana meillä oli Lindemans Cavarra Brut Cuvée- kuohuviini.
Kävimme katsastamassa ilotulitukset aivan Temppeliaukion kirkon kupeessa ja siellä pakkasessa ollessamme, täytyy sanoa että tästä en kovinkaan syvällistä osaa sanoa. Kovin hyvää tämä mielestäni ei ollut, joku häiritsevä ominaisuus juomassa oli, mahdollisesti tuo hapokkuus oli liikaa. Hah, liian hapokasta siis. Mutta ei oikein maistunut, eikä tarvitse varmaankaan toista kertaa ostaa.
Alko kertoo kuplajuomasta seuraavaa: "Erittäin kuiva, hapokas, makean hedelmäinen, sitruksinen, hennon kukkainen."
Kävimme katsastamassa ilotulitukset aivan Temppeliaukion kirkon kupeessa ja siellä pakkasessa ollessamme, täytyy sanoa että tästä en kovinkaan syvällistä osaa sanoa. Kovin hyvää tämä mielestäni ei ollut, joku häiritsevä ominaisuus juomassa oli, mahdollisesti tuo hapokkuus oli liikaa. Hah, liian hapokasta siis. Mutta ei oikein maistunut, eikä tarvitse varmaankaan toista kertaa ostaa.
Alko kertoo kuplajuomasta seuraavaa: "Erittäin kuiva, hapokas, makean hedelmäinen, sitruksinen, hennon kukkainen."
Uusi vuosi ja ne lupaukset...
Jo pidemmän aikaa olen miettinyt "viiniblogin" aloittamista. Nimi on enemmän kuin harhaanjohtava, ette nimittäin todellakaan tule saamaan mitään asiantuntevia arvosteluja, vaan vain ja ainoastaan omia kokemuksiani ja mielipiteitäni erilaisista, useimmiten alkoholipitoisista juomista.
Oikeastaan tämän blogin tarkoituksena on pitää itselle kirjaa juoduista hyvistä ja vähemmän hyvistä juomista, laittaa muistiin jotain suositeltuja juomia, lehdistä luettuja jne. Sillä minusta on mukavaa maistella ja kokeilla uutta.
Tervetuloa mukaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)