Viinitär perheineen on ollut sellaisten kevätflunssien kourissa että on kaikenlainen toiminta jäänyt vähemmälle, mutta ehkä nyt vihdoin kevät ja aurinko voittavat ja sairastelutkin tältä erää kokevat tappion.
Juuri nyt perheessämme vietetään ihanan rauhaisaa lauantai-iltaa. Pienempi tytöistä on jo nukkumassa, isompi katselee isän kanssa telkkaria. Siinä kohtaa minä saan nipistettyä hetken itselleni. Briejuustoa, valkoviiniä, sisustus- ja perheaiheisia lehtiä, hieman blogin päivitystä. Mitäpä sitä muuta vauhdikkaan työviikon jälkeen oikeastaan kaipaakaan?
Viikonlopun viiniksi ostin saksalaista valkoviiniä. Nimenomaan saksalaista valkoviiniä olen monenmonituista kertaa sanonut inhoavani ja juuripa siitä syystä päädyin valitsemaan kaupan hyllyistä tämän kyseisen juoman. Vähän pehmittelen luulojani siksikin, sillä tämän kesän kesälomareissumme tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä suuntautumaan Saksaan, Rein-joen keskivaiheille, josta tämäkin viini on lähtöisin. Lisäksi tämän viinipullon kyljessä on tarrat Vuoden viini-kilpailun kultamitalista peräti kahdelta vuodelta, 2012 ja 2013. Ei voi siis olla kovin pahaa, edes minun mielestäni.
Ensivaikutelma on miellyttävä. Väriltään kultaisen kellertävä, tuoksultaan melko kesäinen. Ensimmäisellä maistamisella yllättävän voimakkaan makuinen, mutta ei ollenkaan huonolla tavoin. Vaatii muutaman kerran lisää makustelua ja kyllä, tämähän toimii! Enemmän kuivien viinien ystävänä tämä puolikuiva ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto. Makuvivahteita tuntuu löytyvän aika monia, jotain kukkaista, jotakin sitruksista, hiukka hedelmäistä. Hyvää!
Eli kyseessä on Anselmann weissburgunder trocken 2012. Viinitilan kerrotaan olevan sisarusten omistuksessa oleva vanha ja perinteikäs perheyritys. Olisipa kiva päästä johonkin viinitilalle käymään kesän reissumme aikana, täytyypä alkaa miettimään mahdollisia vaihtoehtoja!
Seuraavassa postauksessa taidan esitellä teille yhden suosikkijuomistani, italialaisen jälkiruokaviinin. Palaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti